perjantai 26. syyskuuta 2014

ÄKKIÄ! NYT ON KIIRE!!!

Mikä ihme siinä on, kun nykyisin kaikilla on niin kiire? Töissä pitää juosta palaverista toiseen ja projektien deadlinet paukkuu. Kotona pitää hoitaa lapset ja kotityöt. Harrastuksissakin pitäisi juosta ja kavereita pitäisi ehtiä nähdä. Pitäisi tehdä sitä ja tätä. Arkikin on vain yhtä suorittamista.

Moni tekee itsensä tarkoituksella kiireiseksi ja siten muka tärkeäksi, koska kiire on statusta. Kun ”kiirettä pitää”, niin hyvin menee. Minä en oikein tykkää tästä nykyajan kiireisestä elämänmenosta. Helsingin Sanomien kuukausiliitettä mukaillen; kaikki kiire on turhaa kiireettä:

Kiire on aitoa silloin, kun talo on tulessa tai joku on hengenhädässä. Muu kiire on aika lailla keksittyä tai ihmisen omassa päässä. Kärsimättömät tyypit ovat läsnä ollessaankin poissaolevia tai koko ajan menossa pois jonnekin toisaalle. Rauhalliset tyypit ovat läsnä siinä hetkessä ja tilanteessa, missä ovat.

Muutama vuosi sitten ahnehdin itselleni koulutöiden lisäksi vielä paljon muita töitä ja projekteja..Minulla oli kädet niin täynnä töitä, että vuorokaudesta tuntui tunnit loppuvan kesken. Välillä oli kauhea ahdistus, stressi ja huonosti nukuttuja öitä miettiessäni miten tulisin selviämään kaikista töistäni.

Muutamaan kertaan kun olin ajanut itseni tuollaiseen tilanteeseen tajusin, ettei siinä ollut mitään järkeä. Sen jälkeen opettelin sanomaan ”Ei”, enkä enää kiltteyttäni suostunut aivan joka projektiin johon minua pyydettiin. Tajusin miten tärkeä on osata järjestää itselleenkin omaa aikaa.

Vanhemmiten viisastuttuani olen muuttanut omaa suhtautumistani ajankäytön ja kiireen suhteen. En halua täyttää kalenteriani tukkoon viikkoja etukäteen. En myöskään halua kellottaa omaa vapaa-aikaani liian tarkkaan. Tykkään mieluiten elää hetkessä ja päivän kerrallaan. Minusta on mahtavaa, kun perjantaina pääsen töistä ja tuleva viikonloppu on vielä täysin avoinna kaikelle.

Onhan minullakin tietysti välillä paljon ohjelmaa, niin ei minun kuitenkaan tarvitse juoksemalla niihin sännätä. Ei minulla ole kiire. Mutta muilla tuntuu olevan. Tuntuu että kavereillakin on nykyisin niin kiire, että heitäkään en enää entiseen malliin pääse näkemään...

Saati sitten naisia tapailemaan...

Esimerkiksi tämä ensimmäinen nainen jonka nettitreffien kautta tapasin... siinäpä oli vasta kiireinen tyttö.

”Ehdin just järjestää ohjelmaa huomiselle. Mutta ens viikolla sinä ja sinä päivänää siihen kellonaikaan käy”

”Täytyy perua huominen. Oon buukannu koko päivän ja illan ihan täyteen! Apua!”

”Millainen aikataulu sulla on tänään jos nähtäisiin jossain?
- Kello 7 jälkeen ehkä käy. Soitan illalla. Kiire!”

Uskomatonta miten tällä tytöllä olikaan aina jotain ohjelmaa menossa. Mutta hän oli kyllä muuten ihanimpia ihmisiä joita olen koskaan tavannut. Ei olisi pitänyt selailla noita hänen kanssaan vaihdettuja tekstareita. Tuli jotenkin vähän haikea olo...

Oli myös se eräs Saana muutama kuukausi sitten jonka kanssa vietettiin parit treffit kunnes hän totesi, että ollaan vaan kavereita ja niin edelleen. Mieluusti minä kaverinakin hänen kanssaan aikaa viettäisin, mutta enpä tätä tyttöä ole sen koommin nähnytkään, kun hänellä on niin kiirettä pitänyt. Parikin kertaa olen häntä seuraksi jonnekin pyytänyt ja hän on todennut että: ”JOO! Kuulostaa tosi mukavalta, mutta nyt on niin kiirettä, että en ehdi millään. Palailen kun helpottaa.”

Entäs tämä uusin tyttö eli Katja? Olen kolmansia treffejä ehdottanut, mutta hah, kiirettähän se on hänelläkin nyt ja uusia treffejä ei ole ihan lähiaikoina tiedossa.

Kiireisiä ovat nykyihmiset. Toisaalta kiireen varjolla on hyvä kieltäytyä jos ei toista halua nähdä. Ei tule loukanneeksi toista ja saa itsensä vaikuttamaan ”tärkeältä”. Omalta osaltani voin sanoa sen, että jos haluan nähdä jonkun ihmisen, niin saan siihen kyllä aikaa järjestymään.

Valitettavaa miten tämä nykyinen länsimainen yhteiskunta on mennyt näin kiireiseksi ja moni joutuu painimaan kiireen ja stressin puristuksessa vuosia kunnes burnoutti iskee. Kunpa ihmiset tajuaisi, että elämää ei kannata tuhlata jatkuvaan hosumiseen. Kannattaa mieluiten olla läsnä tässä hetkessä ja nauttia siitä, koska elämä on hyvin arvaamatonta. Valitettavasti moni tajuaa pysähtyä vasta, kun oikeasti jotain pysäyttävää tapahtuu.


Mutta minulla ei ole kiire minnekään.



Muutama hyvä aiheeseen liittyvä kirjoitus:
http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1375408694895

http://www.taloussanomat.fi/kolumnit/2014/04/25/kiiretta-pitaa-koska-kiire-on-statusta/20145815/145

http://nousukunto.blogspot.fi/2013/09/kiire-rip.html



torstai 18. syyskuuta 2014

Treffit v3 - toisilla treffeillä

Nyt on toisilla treffeillä käyty. Mukavasti meni nekin ja seuraavasta kerrastakin alustavasti puhuttiin :)
Mitään tarkempaa ei tosin vielä sovittu. Koitankin tässä nyt kuumeisesti miettiä mitä kolmansille treffeille keksisin...

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Treffit v3

Hienosti meni eiliset treffit. Ajatukseni ovat aina vähän sekaisin ensimmäisten treffien jälkeen ja en osaa kuin sanoa, että todella mukavaa oli. Nainen vihjaili uudesta tapaamisesta jo treffien puolessavälissä ja minäkin ehdottomasti hänet haluan uudelleen tavata.

Minulla itselläni ei tosin ole tälläkään kertaa vastapuolen puhelinnumeroa. Mutta nainen sanoi laittavansa minulle viestiä, jotta hänen numeronsa tietooni tulisi. Joten tässä jännityksellä odottelen hänen yhteydenottoaan. Noudattaakohan hän jotain kolmen päivän sääntöä...

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Eipä ole hetkeen näin jännittänyt...

Ensitreffithän on sellainen asia, joka luonnollisesti saattaa jännittää ja hermostuttaa aika paljonkin etukäteen. Yleensä minua ei kuitenkaan kovin suuresti jännitä ensitapaaminen näiden netistä löytämieni naisten kanssa. En tiedä ihmisestä vielä kovinkaan paljoa enkä osaa odottaa ihmeempiä. Menen vain tapaamaan uutta ihmistä avoimin mielin ja katsomaan mitä siitä tulee.

Mutta nyt on tiedossa treffit jotka ovat hieman eri juttu. Se blondi tuli takaisin langoille ja sovimme treffit ensiviikolle. Ja hänen kanssaan on sen verran yhteisiä säveliä ollut nettimaailmassa, että jännittää kyllä päästä hänet tapaamaan kasvokkain. Ole ihan hermona jo nyt! Apua!