Näin se taas vuosi vaihtuu ja täytyypä vetäistä pieni yhteenveto oman elämäni tapahtumista kuluneena vuonna.
Työrintamalla meni ainakin ihan mukavasti. Edellisenä vuonna sain koulusta paperit käteeni ja sen jälkeen lähdin suunnistamaan kohti työelämää. Ja tänä vuonna pääsinkin toden teolla alani piireihin sisälle. Jos minulla jotain uratavoitteita olisi, niin ne varmasti täyttyivät jo tänä vuonna. Sen verran monessa sain olla mukana ja pääsin tekemään todella hienoja juttuja. Aiemmin minua huoletti onnistunko tältä alalta töitä saamaan ja yhtäkkiä olin omassa unelmatyössäni alani huipulla. Se on aivan mahtavaa tietysti, joten ainakin töiden puolesta on mennyt viimeaikoina hienosti. Mutta työ ei ole elämäni tärkein asia, eikä minun muutenkaan ole tarkoitus työasioitani tällä blogilla puida. Tällä hetkellä elämäni tärkein asia on rakkauden löytäminen ja siitä tässä blogissakin on kyse.
Joten mennään varsinaiseen asiaan. Kuluneena vuonna tuli käytyä treffeillä ihan mukavasti. Määrähän ei ole kuin kourallinen, mutta olen siihen itse tyytyväinen - tietysti kun vertaan aikaisempiin vuosiin jolloin en ole tämän asian suhteen ollut kovin aktiivinen, mutta muutenkin, kun introverttinä en kovin helposti uusiin ihmisiin tule tutustuneeksi. Onneksi olen nettideittailun löytänyt ja edelleen on pakko korostaa miten hyvä kanava se introverteille onkaan.
Joskus nettideittailu saattaa olla toki turhauttavaa, kun viesteihin ei vaan tule ainuttakaan vastausta tai jo käynnissä olevat keskustelut loppuvat kuin seinään. Joskus toinen vain katoaa, vaikka tapaaminenkin olisi jo alustavasti sovittu. Viimeaikoina olenkin päässyt turhautumaan sen verran, että en ole nettideittailua jaksanut harrastaa kunnolla kuukausiin. Mutta nyt kun taaksepäin katson ja mietin millaisia ihmisiä olen nettideittailun kautta tavannut, niin olen kyllä onnistunut löytämään kertakaikkiaan ihania ihmisiä. Joten ei nettideittailua turhaa hommaa ole ollut todellakaan.
Varsinkin nyt syksyllä oli pari naista joiden kanssa kävimme mm. luonnossa vaellusreissuilla ja niin pois päin. Ne olivat kyllä hienoja kokemuksia, vaikka valitettavasti näiden daamien kanssa ei mitään syvempää kehkeytynyt. Toivottavasti samanhenkisiä ihmisiä kohdalleni osuu toistekin. Enkä yhtään epäile, ettenkö voisi netistä yhtä hienoja ihmisiä löytää jatkossakin, jos vain taas alan aktiivisesti nettideittailua harrastaa.
Satuinpa näkemää edellistä nettideittiäni Katjaa vähän aika sitten eräissä bileissä. Melkoinen sattuma, että satunnainen netissä tapaamani nainen tulee vastaan samoissa tuttavapiireissä. Vaihdoimme kuulumisia ja Katja kysyi, olisinko syksyllä ollut vielä halukas tapaamaan. Minä vastasin myöntävästi ja Katja kertoi olleensa silloin ihastunut johonkin toiseen mieheen. Hän sanoi ajatelleensa, että ehkä hänen ei kannata montaa ihmistä tapailla samaan aikaan. Sitten joku keskeytti meidät ja erkanimme loppuillaksi eripuolille kemuja. En tosin tiedä mitä olisin siinä muka vielä sanonut tai ehdottanut. Mutta pakko myöntää, että kun hän aloitti lauseensa: ”Olisitko ollut vielä kiinnostunut...”, niin kuvittelin hänen ensin aikovan sanoa jotain muuta ja ehdin ajatuksesta jo pienesti innostua.
Tänä syksynä sain myös uuden kämppiksen. Hänestä en ole tarkemmin kertonut, mutta voisin ehkä samalla nyt siitäkin mainita. Kun sattumoisin nainen on hänkin. Ja mukava onkin. Hän erottui edukseen jo ilmoitukseeni vastatessaan. Hän kuvaili siinä itseään vähän kuin jossain treffi-ilmoituksessa ja osasi kyllä kertoa itsestään ne asiat jotka minuun vetosivat. Hän kertoi mm. olevansa rauhallinen, omissa oloissaan viihtyvä ja kaikesta luovasta työstä pitävä persoona. Tietysti kiinnostukseni heräsi ja kutsuin hänet käymään.
Oveni taakse ilmestyi todella nätti ja pitkä neitokainen ja menin jo melkein siinä hämilleni. Hämmästykseni oli vielä suurempi kun hän huomasi nurkassa olleen virvelini ja kertoi itsekin kalastuksesta ja luonnossa liikkumisesta tykkäävänsä. Kämppikseni hänestä tuli ja alkuiltoina juttelimme mm. retkeilystä, luonnosta ja niin pois päin. Kun kerroin missä itse tykkään liikkua, niin hän oli innoissaan: ”Minä lähden joskus matkaan! Lähdetään kalaan... lähdetään telttailemaan...” Minä ajattelin, että tässähän se vasta tyttö ja hyvä etten häneen silloin ihastunut. Hänellä vientiä kuitenkin näytti riittävän. Tänne muutettuaan hän alkoi kohta heilastelemaan jonkun miehen kanssa ja pian siitä tilalle vaihtui kuin lennosta joku toinen mies. Kun joskus itse kämpilläni mietin omaa epäonneni näissä asioissa, ei tilannetta yhtään helpottanut viereisestä huoneesta kuuluvat kutemisen äänet. Nyt kämppikseni on tosin pääasiassa viettänyt aikansa jossain muualla ja tietysti olen myös suuresti nauttinut tästä täydellisestä omasta rauhasta.
Tämän blogaamisen aloitin myös syksyllä. On ollut mukavaa ja terapeuttista näiden omien ajatuksieni purkaminen. Tosin olen sitä tehnyt päiväkirjoihini jo vuosikaudet, mutta nyt teen ensikertaa kaikelle kansalle. Onkin ollut mukava saada kommentteja ja sähköpostia - kiitokset kaikille niitä lähettäneille. Jostain syystä minulla on ollut nyt vähän ”kirjoittajan blokkia” eli olisi kyllä mielessä asioita joista kirjoittaa, mutta teksti ei ole vain lähtenyt rullaamaan enkä jotenkaan ole vain jaksanut. En tiedä mikä siinä on.
Mitäs sitten ensivuonna? Astun ainakin nyt heti alkajaisiksi uuteen työpaikkaan ja se on tietysti jännittävää. Voi olla virkistävää vaihtaa aivan uusiin kuvioihin ja tulen tapaamaan ainakin uusia ihmisiä. Jos jotain uudenvuodenlupauksia pitäisi tehdä, niin ei kai se voi muuta olla kuin laittaa enemmän yritystä peliin. Ja rohkaistua enemmän siinä suhteessa. Joka tapauksessa, en ole ollut treffeillä kuukausiin ja tälle on jotain tehtävä. Nettideittailua täytynee taas käynnistellä, mutta sen varaan en pelkästään voi tuudittautua, koska nettideittailu yksin on aika hidas keino tavata uusia ihmisiä. Siis siinä mielessä, kun viestejä voi joutua lähettelemään kauan aikaa ilman että vastausta kuuluu. Puhumattakaan siitä, että treffeille asti jonkun kanssa päädyttäisiin. Joten pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja aktivoitua muutenkin.
Vaikka en ole treffeillä vähään aikaan ollut, niin ei se tarkoita etteikö naiset mielessä olisi olleet. Ainahan ne on mielessä. Ja varsinkin se yksi erityinen Nainen. Näin häntä viimeksi pari viikkoa sitten ennen kuin kumpikin karkasimme kotiseuduillemme joulun viettoon. Kävimme syömässä ja voi perkule miten kauniilta hän silloin näyttikään, kun hän oli hieman laittautunutkin. Ja miten mukava hän on ja miten hyvä huumorintaju hänellä onkaan. Siinä on sellainen tyttö, etten ole toista tavannut. Mutta minä en ole kertonut sitä hänelle. Olen vain... en oikein tiedä. Kai olen vain ajatellut, ettei hän voisi ikinä kiinnostua minusta sillä tavalla. Mitä siinä menettäisin, jos kertoisin hänelle mitä hänestä ajattelen? Yksi motto jolla aina yritän itseäni eteenpäin patistella on: ”Jos asioita miettii liikaa, elämässä menettää todella paljon”. On todella inhottava joutua vanhana pappana kiikkustuolissa miettimään: ”Olisi silloin pitänyt...”
Tällaisin miettein kohti vuotta 2015. Hyvää uutta vuotta kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti