Uniasiaa - Kun oma kello ei käy yhteiskunnan rytmiin

Olen kokenut väsymystä viime aikoina ja se innoitti minut tekemään kokonaan oman postauksensa nukkumiseen liittyen.

Olen aina tykännyt valvoa yömyöhään. Ja vastaavasti myös nukkua pitkälle iltapäivän puolelle. Tämä on tuntunut jotenkin väärältä. Ympäristön paine aiheuttaa sen, että pitkään nukkuvana saa kokea olevansa laiska ja aikaisin nousevia pidetään ahkerina ja aikaansaavina. Aikainen lintu madon nappaa ja niin pois päin.

Aikaisin nouseminen on ollut minulle aina yhtä tuskaa. Varsinkin teini-iässä. Eikä ihme, kun lukemani mukaan teininä vuorokausirytmi myöhästyy tunnilla tai parilla. Joten jos on muutenkin aamu-uninen, niin teininä asia pahentuu entisestään. Vanhemmiten asia on omalla kohdallani hieman helpottanut, mutta yhä edelleen herääminen aiemmin kuin yhdeltätoista aamupäivällä tarkoittaa itsensä väkinäisesti ylös pakottamista.

Periaatteessahan ei ole väliä milloin nukkuu, kun vuorokausi on aina saman mittainen. Mutta valitettavasti yhteiskuntamme pyörii aamuvirkkujen kellon mukaan, eli työpäivä pitäisi useimmiten aloittaa aikaisin aamulla. Freelancerina minulla toisinaan on mahdollisuus sovitella omaa vuorokausirytmiäni miten haluan, mutta useimmiten minunkin täytyy elää sitä ”normaalia” rytmiä. Siihenkin ihmeen hyvin sopeudun, varsinkin kesällä valoisaan aikaan tuntuu virtaa paremmin riittävän. Mutta tällaiseen pimeään aikaan oma sisäinen rytmi korostuu. Viimeaikoina olen aikamoisesta ”kaamosväsymyksestä” kärsinyt ja tämän takia olen ollut passiivinen monen asian suhteen, kuten tämän blogini. Ei ole ollut vain virtaa. Onneksi kevät tekee tuloaan.

Varsin yksinkertainen juttuhan tämä lopulta on. Taikasana tässä on melatoniini, eli niin sanottu pimeähormoni. Se on luonnollisesti ihmisessä erittyvä hormoni joka säätelee ihmisen normaalia vuorokausirytmiä. Normaalisti sitä alkaa erittyä pimeään aikaan, jonka seurauksena ihmistä alkaa väsyttää ja vastaavasti aamun voimistuva valo katkaisee erityksen. Jokaisella ihmisellä on oma luontainen vuorokausirytminsä, mutta jos se poikkeaa tästä vallitsevasta kahdeksasta-neljään-töissä -rytmistä, puhutaan unirytmin häiriöistä. Hyvää asiaa tästä löytyy sivulta: www.unirytmi.fi. Aika tuoreita asioita ovat nämäkin, Epätyypillinen unirytmi ry on vasta viimevuonna perustettu yhdistys.

Minulla itselläni on jossain määrin viivästynyt unirytmi. Nukkumaan menisin normaalisti kahden aikoihin yöllä ja heräisin puolenpäivän aikoihin. Viikonloppuisin voin tätä rytmiä noudattaa ja on aivan mahtavaa, kun saan nousta rauhassa ja hyvin levänneenä ylös. Olen paljon virkeämpi ja aivotkin tuntuvat toimivan paljon paremmin. Tällainen rytmi olisi siis aivan optimaalisin, mutta valitettavasti tällä hetkellä arkisin tilanne on kaikkea muuta kuin optimaalinen. Minun täytyy herätä jo seitsemän aikoihin. Nukkumaan yritän käydä viimeistään yhdentoista jälkeen, mutta harvoin se oikein onnistuu. Vaikka ajoissa nukkumaan kävisinkin, niin uni tulee useimmiten vasta puolenyön jälkeen. Aamulla tekee aivan tuskaa saada itsensä kammettua sängystä ylös. Tämänkin rytmin kanssa pystyy elämään, mutta luonnotonta se on silti.

Tietyissä määrin omaa unirytmiään voi yrittää muuttaa esimerkiksi melatoniinivalmisteilla. Nykyisin melatoniinia saa apteekista ilman reseptiä, kun se ei ole enää lääke vaan ravintolisä. Toimintaperiaatteena on se, että jos normaalisti uni tuntuu tulevan vaikka puoliltaöin, eli elimistö itsekseen käynnistää melatoniinin tuotannon tuolloin, voi melatoniinikapselin heittää naamaansa esimerkiksi kymmenen aikoihin ja huijata sillä elimistön asettumaan ”unitilaan” hieman aiemmin.

Joululomalla rytmini meni niin pahasti sekaisin, että alkuvuodesta takaisin työrytmiin palattuani en meinannut saada öisin juuri ollenkaan unta. Silloin googlettelin näitä unettomuusasioita ja törmäsin melatoniiniin ensikertaa. Otin sitä testaukseen ja kokeiluni perusteella se ehkä hieman paremmin auttaa minua nukahtamaan. Hankala sitä on aivan suoraan sanoa, koska ei se tietenkään sellaista ainetta ole, että nappi naamaan ja taju pois. Ja käytänkin sitä vain satunnaisesti, koska teho ilmeisesti heikkenee nopeasti jatkuvassa käytössä. Ainakin sunnuntain ja maanantain vastaisena yönä se on tarpeen, kun viikonloppuna myöhäiseen rytmiin totuttuani en meinaa saada tuolloin unta.

Unikekojen avuksi löytyy myös sellaisia aparaatteja, kuin kirjasvalolamput ja sarastusvalot. Valolla tai sen puutteella on suuri vaikutus mielialaan ja valitettavasti me suomalaiset asumme suhteellisen pimeässä maassa. Kaamosmasennuksestakin puhutaan. Näillä erityyppisillä valomasiinoilla voi antaa itselleen valohoitoa pimeään aikaan. Sarastusvalo simuloi nousevan auringon valoa ja sitä voi käyttää luonnollisena herätyskellona. Silmiin osuva valo laittaa melatoniinihanat kiinni ja auttaa pääsemään pois unimoodista. Parhaassa tapauksessa sitä herää ihanan virkeänä uuteen päivään jo ennen rääkyvää herätyskellon ääntä.

Itse en ole näitä härveleitä kokeillut, kun oikeastaan vasta nyt asiaan perehdyin. Kuulostaa kyllä niin hyvältä, että täytyy itselleni tuollainen sarastusvalo varmasti hankkia. Nyt kuitenkin valoa alkaa olla kohta olla taas jo luonnostaankin niin paljon, että taidan jättää lampun hankkimisen seuraavalle kaamoskaudelle. Ylellä oli juttua vähän aikaa sitten, että auringon valoa on ollut nyt alle puolet normaalista. Joten ei ihmekään, että on tuntunut erityisen paljon väsyttävän viime aikoina. Koko alkuvuosi tuntui vierähtävän vauhdilla ohi vähän sellaisessa zombie-moodissa.

Helsingin Sanomissa vuorostaan oli asiaa lyhyt- ja pitkäunisista. Itse olen pitkäuninen ja tarvitsen n. 10 tunnin yöunet. Kadehdin paljon noita ihmisiä jotka selviävät neljällä tunnilla. Heillä on päivässään kuusi tuntia enemmän aikaa kuin minulla, eli melkein kokonainen työpäivä. Kun arkisin joudun heräämään seitsemän jälkeen, niin täydet kymmenen tunnin unet saadakseni minun pitäisi mennä nukkumaan yhdeksältä illalla. Se ei kyllä ole mahdollista. Vaikka menisinkin, en todellakaan nukahtaisi silloin. Eniten kadehtin ihmisiä, joilla on kyky nukahtaa missä ja milloin vain. Minulla se ei todellakaan onnistu, vaan olen tosi huono nukahtamaan. Tosin sitten kun nukahdan, nukun todella sikeästi.

HS:n artikkelissa todetaan, että iltatyyppisiä ihmisiä on paljon luovilla aloilla, kuten taiteilijoissa ja it-alan ihmisissä. Minäkin olen taiteilija ja olen todellakin luovimmillani ilta-aikaan. Luovuus tuntuu lähtevän nousuun aina iltakahdeksan jälkeen. On edes vaikea selittää miltä se tunne tuntuu. Ja tämä koskee aivan kaikkea luovaa puuhaa, myös näitä kirjoituksia. Nautin todella tuosta luovasta ajasta ja innostun silloin touhuamaan kaikenlaista. Mutta on todella harmi, kun arkena minun täytyy juuri tuon parhaan flown iskiessä käydä nukkumaan... Kunpa vain kaikki saisivat toimia oman luonnollisen rytminsä mukaan. Suora lainaus artikkelista:

"Ihmiset ovat erilaisia, ja jokaisen pitäisi saada noudattaa omaa unirytmiään. Tällöin ihminen on parhaimmillaan."

Uniongelmia on tietysti paljon muitakin kuin melatoniinin erittyminen väärään aikaan. Tämä kirjoitukseni käsitteli ainoastaan sitä, kuinka itselle luonnollinen unirytmi ei sovikkaan yleiseen yhteiskunnan rytmiin ja miten siitä voi tulla ongelmia. Omalla kohdallani ongelma ei ole mitenkään katastrofaalinen, mutta jonkun muun kohdalla tämä voi olla merkittästi elämänlaatuun vaikuttava ongelma. Siitä voi lukea tarinoita vuorokausirytmihäiriö -blogilta. Tämänkaltaiset ongelmat ovat tosiaan vielä suhteellisen tuntemattomia käsitteitä, joten on hyvä, että tästäkin on vihdoin alkanut tietoa levitä.

Hyvinvointipostaus

Ohhoh kun aika lentää vauhdilla. Blogini on ollut nyt todellakin nimensä veroinen, eli todella hiljaista on ollut sisällön puolesta. Hiljaista on ollut myös ihmissuhderintamallani. En ole ollut aktiivinen siinä suhteessa oikein mitenkään. Edes treffipalstoja en ole avannut. Nyt on ollut muka niin “kiirettä”, etten ole ehtinyt näihin asioihin tarttua. Uudessa työpaikassa olen hetken ollut ja joinakin iltoina on pitänyt käydä vielä edellisellä työmaalla keikkoja heittämässä, että saataisiin projektit viimeistellyksi. Ja lisäksi vapaa-ajallani olen yhdessä talkolla toteutettavassa projektissa mukana ja sekin vie paljon aikaani. Varsinkin nyt, kun siinä deadline lähestyy. Joten viime aikoina minulla on ollut harmillisen vähän omaa aikaa. En ole oikein tarpeeksi saanut pyhitettyä aikaa vain itselleni ja omille ajatuksilleni.

Mutta hengissä siis kuitenkin olen. Ja oikeastaan enemmän hengissä kuin koskaan. Pieni elämänmuutos omalla kohdallani on tapahtunut terveellisempään suuntaan liikunnan lisääntymisen ja terveellisemmän ruokavalion puolesta. Aiemmin olen aina ollut todella huono liikkumaan. Se on vain jotenkin tuntunut pakkopullalta jota pitäisi tehdä, ja siksi se on usein jäänyt tekemättä. Nyt syksyllä hankin polkupyörän jolla kuljin työmatkojani ja sitten innostuin tekemään pidempiäkin reissuja pääkaupunkiseutua tutkaillen Aivan mahtavaa tehdä retkiä keskustasta pois päin jonnekkin luonnonläheisimmille alueille. Keskustan ruuhkissa en niinkään tykkää edes pyörällä liikkua.

Talven tultua pyöräilyni jäi vähemmälle ja ajattelin jatkaa hyvin alkanutta liikuntaharrastusta juoksemisen merkeissä. Se on minulle aina ollut melkoista pakkopullaa. Latasin kokeilumielessä puhelimeeni Endomondon ja kylläpä juoksemiseenkin löytyi aivan uutta intoa! On jotenkin koukuttavaa, kun oman edistymisensä ja tuloksensa näkee numeroina. Yksi ilta lähdin juoksemaan kymmentä kilometriä, mutta kun virtaa tuntui senkin jälkeen riittävän, niin juoksin sitten puolimaratonin. Mitä helvettiä? Aika ei tietenkään ollut mikään ihmeellinen, eli reilusti päälle pari tuntiahan siinä meni. Mutta en ikinä tuollaista matkaa kuvitellut edes juoksevani. Voispa sen verran ottaa tavoitetta, että kesällä sen juoksisin alle kahteen tuntiin. Harmi tosin, että juuri juoksemisesta innostuttuani sain lukea sen olevan vaarallista. Mutta aivan sama, kuolenpahan kuitenkin terveenpänä.

Syömistottumukseni ovat aiemin olleet sellaiset, että jääkaapin käydessä tyhjänpuoleiseksi, olen lähtenyt kauppaan sen kummempia suunnittelematta. Kaupassa hortoillessani olen vain nakellut korini täytteeksi jotain helppoa. Helppouden ollessa etusijalla, on ruuan terveellisyys jäänyt taka-alalle. Mutta nyt olen asiaa ryhtynyt korjaamaan ja olen suunnitellut syömisiäni enemmän ja laittanut itse ruokia. Hieman aikaa ja vaivaahan se vie, mutta kun tekee isompia annoksia kerralla, niin siitä riittää useammaksi päiväksi ja osan voi myös laittaa pakkaseen. Ja kyllä minä kuitenkin pidän ruuanlaitosta, eli ei se sinällään mitenkään pakkopullalta tunnu.

Tämä äkillinen liikunnan lisääminen ja muutenkin terveellisempien elämäntapojen noudattaminen ei ole ollut mikään uudenvuodenlupaus (joka kuulemma onkin huono uudenvuodenlupaus), vaan se on tullut ihan luonnostaan. Ja näinhän sen pitää ollakin. Liikunnan pitää olla hauskaa ja tuoda lisää virtaa elämään, eikä vain olla se “pakkopulla”. Minullakin taisi käydä aikoinani niin, että koululiikunta tappoi innostuksen liikuntaan kokonaan. Nyt vasta vanhemmiten olen alkanut uudemman kerran liikkumisesta innostumaan ja onkin suorastaan pakko päästä liikkumaan. Liikunnasta tulee NIIIIN hyvä olo.

Mutta täytyypä juoksun ja pyöräilyn lisäksi ottaa kuntosalikin ohjelmistoon. Jokohan sieltä enimmät uudenvuodenlupaukset olisivat karsiutuneet ja sinne itsekin mahtuisi sekaan... Ja se tanssikurssi... sekin on ollut suunnitelmissa. Aloittaa sekin täytyy tai muuten se taas jää. Kunhan vaan löydän jokun passelin. Vinkkejä siihen saa antaa. Jos mahdollisimman pian itseni sinne saisin, niin ehkä jo kesään mennessä olisi tanssitaitoa sen verran karttunut, että jossain “oikeissa” lavatansseissa uskaitaisin käydä. Sen lisäksi, että paritanssi on varmasti mukavaa, niin sen parissa on toki mahdollista tutustua uusiin naisiin. Ennen kaikkea tästä syystä minun täytyy sinne mennä. Minä tarvitsen näitä uusia kanavia. Mutta tanssikurssille meneminen on minusta kyllä jännittävä ajatus. Se on aivan helvetin jännittävä ajatus. Muutenhan minä olisin tanhuissa ollut jo ajat sitten.

Olen vielä suhteellisen vähän aikaa noudattanut liikunnallisempaa ja terveellisempää elämänmenoa, mutta jatketaan samaan malliin ja katsotaan kesällä uudelleen mikä on olo. Kroppahan minulla on käytännössä aina ollut tällainen tyypillinen “nörttivartalo”. Eli olen pitkä ja hoikka, mutta kuitenkin mahan kohdalle on päässyt siunaantumaan pienehköä kumparetta. Jospa tässä saisi tuota ylimääräistä kertymää hieman tasoitettua ja muualle kroppaan lihasta kehitettyä. On toki mahtava, että liikunnasta tulee hyvä olo ja tiedän pysyväni terveempänä, mutta pakko sanoa että ainakin tuhat kertaa motivoimampi ajatus on, jos kaikki tämä mahdollisesti muokkaa ulkonäköäni hitusen kiinnostavammaksi naisten silmissä.

Jatkossakin siis paljon kuntoilua, terveellisempää syömistä ja myös vähemmän stressiä (mitä kaikkea se ikinä sitten käytännössä tarkoittaakaan). Ainakin se tarkoittaa, että opettelen sanomaan “ei” paremmin. Kilttinä ja auttavaisena ihmisenä olen aina liian helposti suostunut kaikenlaisiin juttuihin mukaan. Aiemmin en ole tainnut mainita, mutta olen siis freelancer ja tämän takia teen töitä sinne sun tänne ja välillä töitä sattuu tarjoutumaan paljon kerralla. Ja joskus muiden töiden lisäksi lupauduin kavereiden projekteihin auttamaan. Vaikka työni aina olen kunnialla onnistunut hoitamaan, niin oma vapaa-aika on työntäyteisinä aikoina saattanut jäädä vähiin. Mutta jatkossa laitan enemmän sille arvoa. Juuri äsken kieltäydyinkin parista tarjouksesta, ja voi miten hyvältä se tuntuikaan.

Lisätään listaan edellisten lisäksi vielä paremmat yöunet. Iltavirkkuna ihmisenä minulla tulee aina arkenakin touhuiltua kaikenlaista yömyöhään ja unet eivät ole aivan siinä mitassa kuin pitäisi olla. Hyvien unien merkitystä hyvinvoinnille ei voi korostaa. Siksi pyrin nyt unillekin antamaan aikaa. Se ei ole aina helppoa, kun oma sisäinen vuorokausirytmi on mitä on. Mutta tämä asia onkin oikeastaan aivan oman postauksensa arvoinen.

Eli näin. Bisnekset menee hyvin ja kuntokin on vallan mainio. Tästä tulikin nyt pelkästään tällainen hyvinvointipostaus. Mutta aktivoidutaanpa taas deittailunkin suhteen ja koitetaan uusille treffeille hankkiutua piakkoin!