Olen aina tykännyt valvoa yömyöhään. Ja vastaavasti myös nukkua pitkälle iltapäivän puolelle. Tämä on tuntunut jotenkin väärältä. Ympäristön paine aiheuttaa sen, että pitkään nukkuvana saa kokea olevansa laiska ja aikaisin nousevia pidetään ahkerina ja aikaansaavina. Aikainen lintu madon nappaa ja niin pois päin.
Aikaisin nouseminen on ollut minulle aina yhtä tuskaa. Varsinkin teini-iässä. Eikä ihme, kun lukemani mukaan teininä vuorokausirytmi myöhästyy tunnilla tai parilla. Joten jos on muutenkin aamu-uninen, niin teininä asia pahentuu entisestään. Vanhemmiten asia on omalla kohdallani hieman helpottanut, mutta yhä edelleen herääminen aiemmin kuin yhdeltätoista aamupäivällä tarkoittaa itsensä väkinäisesti ylös pakottamista.
Periaatteessahan ei ole väliä milloin nukkuu, kun vuorokausi on aina saman mittainen. Mutta valitettavasti yhteiskuntamme pyörii aamuvirkkujen kellon mukaan, eli työpäivä pitäisi useimmiten aloittaa aikaisin aamulla. Freelancerina minulla toisinaan on mahdollisuus sovitella omaa vuorokausirytmiäni miten haluan, mutta useimmiten minunkin täytyy elää sitä ”normaalia” rytmiä. Siihenkin ihmeen hyvin sopeudun, varsinkin kesällä valoisaan aikaan tuntuu virtaa paremmin riittävän. Mutta tällaiseen pimeään aikaan oma sisäinen rytmi korostuu. Viimeaikoina olen aikamoisesta ”kaamosväsymyksestä” kärsinyt ja tämän takia olen ollut passiivinen monen asian suhteen, kuten tämän blogini. Ei ole ollut vain virtaa. Onneksi kevät tekee tuloaan.
Varsin yksinkertainen juttuhan tämä lopulta on. Taikasana tässä on melatoniini, eli niin sanottu pimeähormoni. Se on luonnollisesti ihmisessä erittyvä hormoni joka säätelee ihmisen normaalia vuorokausirytmiä. Normaalisti sitä alkaa erittyä pimeään aikaan, jonka seurauksena ihmistä alkaa väsyttää ja vastaavasti aamun voimistuva valo katkaisee erityksen. Jokaisella ihmisellä on oma luontainen vuorokausirytminsä, mutta jos se poikkeaa tästä vallitsevasta kahdeksasta-neljään-töissä -rytmistä, puhutaan unirytmin häiriöistä. Hyvää asiaa tästä löytyy sivulta: www.unirytmi.fi. Aika tuoreita asioita ovat nämäkin, Epätyypillinen unirytmi ry on vasta viimevuonna perustettu yhdistys.
Minulla itselläni on jossain määrin viivästynyt unirytmi. Nukkumaan menisin normaalisti kahden aikoihin yöllä ja heräisin puolenpäivän aikoihin. Viikonloppuisin voin tätä rytmiä noudattaa ja on aivan mahtavaa, kun saan nousta rauhassa ja hyvin levänneenä ylös. Olen paljon virkeämpi ja aivotkin tuntuvat toimivan paljon paremmin. Tällainen rytmi olisi siis aivan optimaalisin, mutta valitettavasti tällä hetkellä arkisin tilanne on kaikkea muuta kuin optimaalinen. Minun täytyy herätä jo seitsemän aikoihin. Nukkumaan yritän käydä viimeistään yhdentoista jälkeen, mutta harvoin se oikein onnistuu. Vaikka ajoissa nukkumaan kävisinkin, niin uni tulee useimmiten vasta puolenyön jälkeen. Aamulla tekee aivan tuskaa saada itsensä kammettua sängystä ylös. Tämänkin rytmin kanssa pystyy elämään, mutta luonnotonta se on silti.
Tietyissä määrin omaa unirytmiään voi yrittää muuttaa esimerkiksi melatoniinivalmisteilla. Nykyisin melatoniinia saa apteekista ilman reseptiä, kun se ei ole enää lääke vaan ravintolisä. Toimintaperiaatteena on se, että jos normaalisti uni tuntuu tulevan vaikka puoliltaöin, eli elimistö itsekseen käynnistää melatoniinin tuotannon tuolloin, voi melatoniinikapselin heittää naamaansa esimerkiksi kymmenen aikoihin ja huijata sillä elimistön asettumaan ”unitilaan” hieman aiemmin.
Joululomalla rytmini meni niin pahasti sekaisin, että alkuvuodesta takaisin työrytmiin palattuani en meinannut saada öisin juuri ollenkaan unta. Silloin googlettelin näitä unettomuusasioita ja törmäsin melatoniiniin ensikertaa. Otin sitä testaukseen ja kokeiluni perusteella se ehkä hieman paremmin auttaa minua nukahtamaan. Hankala sitä on aivan suoraan sanoa, koska ei se tietenkään sellaista ainetta ole, että nappi naamaan ja taju pois. Ja käytänkin sitä vain satunnaisesti, koska teho ilmeisesti heikkenee nopeasti jatkuvassa käytössä. Ainakin sunnuntain ja maanantain vastaisena yönä se on tarpeen, kun viikonloppuna myöhäiseen rytmiin totuttuani en meinaa saada tuolloin unta.
Unikekojen avuksi löytyy myös sellaisia aparaatteja, kuin kirjasvalolamput ja sarastusvalot. Valolla tai sen puutteella on suuri vaikutus mielialaan ja valitettavasti me suomalaiset asumme suhteellisen pimeässä maassa. Kaamosmasennuksestakin puhutaan. Näillä erityyppisillä valomasiinoilla voi antaa itselleen valohoitoa pimeään aikaan. Sarastusvalo simuloi nousevan auringon valoa ja sitä voi käyttää luonnollisena herätyskellona. Silmiin osuva valo laittaa melatoniinihanat kiinni ja auttaa pääsemään pois unimoodista. Parhaassa tapauksessa sitä herää ihanan virkeänä uuteen päivään jo ennen rääkyvää herätyskellon ääntä.
Itse en ole näitä härveleitä kokeillut, kun oikeastaan vasta nyt asiaan perehdyin. Kuulostaa kyllä niin hyvältä, että täytyy itselleni tuollainen sarastusvalo varmasti hankkia. Nyt kuitenkin valoa alkaa olla kohta olla taas jo luonnostaankin niin paljon, että taidan jättää lampun hankkimisen seuraavalle kaamoskaudelle. Ylellä oli juttua vähän aikaa sitten, että auringon valoa on ollut nyt alle puolet normaalista. Joten ei ihmekään, että on tuntunut erityisen paljon väsyttävän viime aikoina. Koko alkuvuosi tuntui vierähtävän vauhdilla ohi vähän sellaisessa zombie-moodissa.
Helsingin Sanomissa vuorostaan oli asiaa lyhyt- ja pitkäunisista. Itse olen pitkäuninen ja tarvitsen n. 10 tunnin yöunet. Kadehdin paljon noita ihmisiä jotka selviävät neljällä tunnilla. Heillä on päivässään kuusi tuntia enemmän aikaa kuin minulla, eli melkein kokonainen työpäivä. Kun arkisin joudun heräämään seitsemän jälkeen, niin täydet kymmenen tunnin unet saadakseni minun pitäisi mennä nukkumaan yhdeksältä illalla. Se ei kyllä ole mahdollista. Vaikka menisinkin, en todellakaan nukahtaisi silloin. Eniten kadehtin ihmisiä, joilla on kyky nukahtaa missä ja milloin vain. Minulla se ei todellakaan onnistu, vaan olen tosi huono nukahtamaan. Tosin sitten kun nukahdan, nukun todella sikeästi.
HS:n artikkelissa todetaan, että iltatyyppisiä ihmisiä on paljon luovilla aloilla, kuten taiteilijoissa ja it-alan ihmisissä. Minäkin olen taiteilija ja olen todellakin luovimmillani ilta-aikaan. Luovuus tuntuu lähtevän nousuun aina iltakahdeksan jälkeen. On edes vaikea selittää miltä se tunne tuntuu. Ja tämä koskee aivan kaikkea luovaa puuhaa, myös näitä kirjoituksia. Nautin todella tuosta luovasta ajasta ja innostun silloin touhuamaan kaikenlaista. Mutta on todella harmi, kun arkena minun täytyy juuri tuon parhaan flown iskiessä käydä nukkumaan... Kunpa vain kaikki saisivat toimia oman luonnollisen rytminsä mukaan. Suora lainaus artikkelista:
"Ihmiset ovat erilaisia, ja jokaisen pitäisi saada noudattaa omaa unirytmiään. Tällöin ihminen on parhaimmillaan."
Uniongelmia on tietysti paljon muitakin kuin melatoniinin erittyminen väärään aikaan. Tämä kirjoitukseni käsitteli ainoastaan sitä, kuinka itselle luonnollinen unirytmi ei sovikkaan yleiseen yhteiskunnan rytmiin ja miten siitä voi tulla ongelmia. Omalla kohdallani ongelma ei ole mitenkään katastrofaalinen, mutta jonkun muun kohdalla tämä voi olla merkittästi elämänlaatuun vaikuttava ongelma. Siitä voi lukea tarinoita vuorokausirytmihäiriö -blogilta. Tämänkaltaiset ongelmat ovat tosiaan vielä suhteellisen tuntemattomia käsitteitä, joten on hyvä, että tästäkin on vihdoin alkanut tietoa levitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti